Kulttuurihistoriapolku
Kyltti 13
Omenapuiden alla
Alkuperäisessä asemakaavassa jokaiselle palstalle oli merkitty maja ja yksi hedelmäpuu. Nykyisin alueen keväinen omenankukinta on vertaansa vailla!
Jo neljäntenä kesänään, 1937, Herttoniemen siirtolapuutarhayhdistys järjesti alueella suuren puutarhanäyttelyn. Sen 3000 kävijää ihastelivat runsasta omenalajikkeiden määrää: niitä oli silloin jo lähes 40. Suosittuja lajikkeita olivat esimerkiksi Astrakaani, Sokeri-Miron, Punainen kaneli, Syysjuovikas ja Åkerö.
Vuoden 1940 pakkastalvi ja kuivuus koituivat kuitenkin nuorten omenapuiden tuhoksi: 408 puuta kuoli ja henkiin jäi vain 86 Antonovkaa, Punakanelia ja Lepaan valiota. Latvasta kuolleiden puiden tyvestä versoi kuitenkin uusia oksia. Siksi alueen vanhat puut haarautuvat niin alhaalta.
Yhtä suurta tuhoa ei omenapuille ole tuon jälkeen tapahtunut – mutta vuonna 1947 pakkanen vei kaikki luumupuut. Sitkeät viljelijät istuttivat kuitenkin uusia puita, ja nykyisin puutarhoissa kukoistavat monenmoiset hedelmäpuut, niin alkuperäiset kuin uudemmatkin lajikkeet.
Nykyisiin puutarhan erityisyyksiin kuuluvat muun muassa pohjoismaiden suurin päärynäpuu sekä omenapuu, johon on vartettu yli 20 eri lajiketta.
Omenanhimoa
Omenoiden perässä puihin ovat kivunneet muutkin kuin mökkiläiset.
”Omenavarkaita oli paljon ja olin usein omenavartiossa. Kerrankin kun ei vielä ollut katuvaloa, näytin taskulampulla puuhun. Omenavaras valitti, ettei häntä tarvitse sokaista. Minä sanoin, että sitä varten minä näytän, että näet paremmin ottaa.”
Puutarhuri Jatta Huhtala muisteli 1970-lukua.
