Kulttuurihistoriapolku
Kyltti 9
Ruokaa omasta pihasta
Hyötypuutarhat olivat tärkeitä etenkin puutarhan ensimmäisinä vuosikymmeninä.
Sekä Elisabeth Koch että viljelijät suosivat lajeja, joita saattoi säilöä myös talven varalle. Perunan ja juuresten lisäksi tällaisia olivat esimerkiksi kaalit, sipuli, palkokasvit, kurkku, tomaatti, kurpitsat, mansikka ja raparperi. Lisäksi kasvimailla kasvoivat salaatit ja yrtit. Useimmille pihoille hankittiin myös puna- ja mustaherukkaa, karviaista ja vadelmaa. Hedelmätarhassa saattoi olla omenapuiden lisäksi luumu-, kirsikka- ja päärynäpuu.
Sota-aikana nurmikot saivat väistyä perunamaiden tieltä. Kun liha, kahvi ja tupakka olivat kortilla, viljeltiin yhä enemmän palkokasveja, sikuria ja tupakkaa. Lisäkasvimaita hankittiin muun muassa nykyisen metrolinjan paikalta. Lihaakin tuotettiin: vuoteen 1947 saakka kestäneellä poikkeusluvalla kasvatettiin sikoja, lampaita, kaneja ja siipikarjaa. Puutarhan sikalassa oli jonain syksynä peräti 30 sikaa. Öisin vartioitiin varsinkin porsaita, ettei kukaan päässyt varastamaan arvokkaita joulukinkkuja.
Vaikka omakin tarve oli suuri, siirtolapuutarhat lahjoittivat sodan aikana elintarvikkeita sairaaloille ja lastenkodeille.
Nykyisin viljelmät vaihtelevat suurista kasvimaista pieniin yrttimaihin. Alkuperäisten hyötykasvien lisäksi palstoilla kasvavat monet uudet ja erikoisemmatkin vihannekset. Viljelijöiden harmiksi sato maistuu myös kaneille ja kauriille.
